Go to Top

Laji, joka vei mennessään

Sofia Grouev aloitti roller derby -harrastuksen vasta aikuisiällä. Sen myötä urheileminen ei tunnu enää pakkopullalta.

Raitiovaunu numero yhdeksän on täynnä. On perjantain alkuilta ja puheen sorina on täyttänyt koko ratikan. Istumapaikkoja ei riitä kaikille, vaan ihmisiä seisoo matkalaukkuineen käytävällä. He ovat matkalla Länsiterminaaliin.

Helsingin Kalliosta kyytiin hyppää lettipäinen tyttö, olallaan urheilukassi.

”Mua jännittää ihan sikana!”

Sofia Grouev, 23, ei ole matkalla risteilylle, vaan ensimmäiseen harjoituspeliin. Kassiin on pakattu kaikki kypärästä hammassuojiin ja itsetehtyihin pelipaitoihin.

”Päädyin pelinumeroon 166. Onnennumeroni on 16, mutta se oli jo varattu.”

Sofia hurahti roller derbyyn elokuisena lauantaina, kun ystävä Pinja ehdotti osallistumista Facebookissa näkemäänsä tapahtumaan. Lajissa viiden hengen joukkueet rullaluistelevat kehässä ja yrittävät estää vastustajan pisteiden kerääjää etenemästä.

Tapahtuman järjestänä oli Helsinki Roller Derby eli HRD, joka piti open skaten eli kaikille avoimen tilaisuuden harjoitustiloissaan Jätkäsaaren bunkkerissa. Lajia sai mennä kokeilemaan ilmaiseksi.

Tässä vaiheessa Sofian ainut tietämys lajista oli Whip It -elokuvan kautta syntynyt mielikuva. Hänellä ei ollut hajuakaan, että kyseessä olisi jonkinlainen joukkuelaji.

Tänään pelataan!Open skaten jälkeen kysyttiin, haluaisiko Sofia osallistua kymmenen päivän päästä alkavalle alkeiskurssille. Ja hänhän halusi. Edessä oli hyppy tuntemattomaan.

”Kysyin vielä, että jos aloittaa, niin onko pakko pelata vai voiko vaan rullaluistella ympäri rataa? Mun mielestä se oli jo niin siistiä!”

Pikkuhiljaa Sofialle valkeni, että roller derby on muutakin kuin vain luistelua ympäri bunkkeria. Sofia on saanut aloittaa lajin ilman ennakkotietämystä, mikä on hänen mielestään vain positiivinen asia. Ei ole ollut paineita siitä, mitä pitäisi osata tai millä tasolla pitäisi olla. Laji on koukuttavaa, koska asioita oppii nopeasti ja oman kehityksen näkee konkreettisesti.

”Eikä tämän lajin taustalla ole huonoja muistoja koululiikunnasta.”

Ratikkamatkalla katsomme YouTubesta videota satunnaisesti valitusta roller derby -ottelusta. Sofia selostaa ja kertoo sääntöjä. Kaikki lajiin liittyvät termit ovat englanniksi. Pisteentekijä on jammeri ja ottelu on boutti. Sanastossa onkin ollut opettelemista, eivätkä kaikki termit tule vieläkään kuin apteekin hyllyltä.

Ratikka saapuu Helsingin keskustaan. Reitti Jätkäsaareen menee jo rutiinista, sillä harjoituksia on kolme kertaa viikossa. Lisäksi on pelejä joihin voi osallistua pelaajana tai toimitsijana, joka esimerkiksi laskee pisteitä tai kirjaa ylös jäähyjä. Osallistuminen on kuitenkin vapaaehtoista.

Sofiaa mietitytti aluksi, miten treeneissä ehtii käymään koulun ja muun ohella monta kertaa viikossa. Nyt motivaatiota kuitenkin löytyy niin paljon, että seuraavia treenejä ei malta odottaa.

Harrastuksen myötä arkeen on tullut tietty rytmi ja unen laatukin on parantunut. Ulkona käyminen on vähentynyt ja normaalista arjesta on alkanut innostua.

”Tuntuu, että mun elämä on muuttunut tämän myötä kokonaan”, Sofia nauraa.

Keho on tottunut säännölliseen urheiluun, joten ruokavalioonkin on pitänyt kiinnittää enemmän huomiota. Sofia onkin keksinyt uuden termin: proteiinistressi. Eväspatukoita on aina laukussa mukana, koska koko ajan on hirveä nälkä.

”Nyt sen huomaa, että on paljon parempi olla, kun syö tiettyä ruokaa tai on juomatta tiettyä juomaa. Treeneissäkin pystyy suorittamaan paljon paremmin. Heti, jos väsyttää tai joku vaikuttaa negatiivisesti niin harmittaa, ettei voi antaa harjoituksissa itsestään kaikkea.”

Ysin ratikka saapuu päätepysäkille Jätkäsaareen. Laiva odottaa satamassa kyytiin hyppääviä matkustajia. Merituuli tuntuu koko vartalossa. Sofia on hermostunut.

Bunkkeri on keskellä rakennustyömaata. Harjoitustilat ovat viidennessä kerroksessa, jonne kapuaminen tapahtuu betonisia kierreportaita pitkin.

”Mulla on vieläkin takareidet jumissa viime treeneistä”, Sofia sanoo ja harppoo portaita ylöspäin.

Sofia avaa harjoitustilan oven. Se muistuttaa betonista luolaa. Paikalla on jo muutama joukkuetoveri vaihtamassa varusteita päällensä ja kirjoittamassa numeroita pelipaitojensa selkään. Ilmassa on jännitystä.

Roller derbyssä vallitsee vahva yhteisöllisyys. Harjoitukset tehdään hyvällä fiiliksellä ja kaikki auttavat toisiaan. Keskinäinen kilpailu tuntuu puuttuvan.

”Ei ole hirveetä stressiä siitä, olenko huonompi vai parempi.”

Joukkueessa kaikki ovat mukana vapaaehtoisvoimin eikä kenellekään makseta palkkaa, vaikka kaikki tekevät Sofian mukaan ”sikana duunia”.

”On kiva tietää, ettei mukana olla rahan takia. Kaikki haluavat saada homman oikeasti toimimaan.”

Numerot käteen ja menoksi

Seuraavaksi puetaan varusteet päälle. Kypärä, hammassuojat, kyynärsuojat ja polvisuojat. Sofia pystyy laskemaan roller derbystä aiheutuneet mustelmat vielä kahden käden sormilla, vaikka lajissa otetaan välillä kovaakin kontaktia.

”Vaikka tapaturma-alttius kasvaa lajin myötä tosi paljon, olen yrittänyt ajatella, että voisinhan vaikka liukastua kadulla. Olen tietoinen siitä riskistä, että tässä tulee tapahtumaan loukkaantumisia, mutta ainakin ne tapahtuvat silloin, kun teen jotain mistä pidän.”

Sofia lainaa pelikaveriltaan tussia ja kirjoittaa pelinumeronsa myös käsivarteen. Sen jälkeen on alkulämmittelyn vuoro. Joukkueet rullailevat kentälle ja lämmittelevät valmentajan johdolla. Nopeita käännöksiä. Äkkijarrutuksia.

Sofialla on asettanut tavoitteet korkealle. Tulevaisuudessa hän haluaisi pelata A-tiimissä, joka on korkein mahdollinen joukkue. Sinne ei kuitenkaan ole vielä kiire.

”Treenaaminen oman tasoisten kanssa antaa tässä vaiheessa tarpeeksi, koska vielä on niin paljon opittavaa.”

Uusi harrastus on haastanut Sofiaa harjoittamaan pitkäjänteisyyttä. Välillä päivästä riippuen uuden asian oppiminen on ollut vaikeampaa. Silloin ei kuitenkaan auta turhautua.

”Eihän se idea ole, että kaikki osaisi heti. Se ei ole edes mahdollista. Täytyy ymmärtää, että toiset jutut ovat helpompia kuin toiset.”

”Rookies!”

Huuto kajahtaa bunkkerissa, kun Sofian joukkue kerääntyy rinkiin ennen pelin alkua. Enää ei ole aikaa jännitykselle. Nyt on aika pelata.Pelin jälkeen hymyilyttää!

30 minuutin aikana koetaan vauhdin huumaa, kaatumisia ja kontaktia. Hikeä ja mustelmia. Vastapuolen joukkue vie voiton selvästi, mutta se ei tunnu haittaavan. Ensimmäinen ottelu meni vielä opetellessa, mutta sen jälkeiset hymyt kertovat kaiken pelin jälkeisistä tunnelmista.

”Hengissä selvittiin!”

”Tosi sekavaa, mutta kivaa!”

Pelaajat taputtelevat toisiaan selkään ja käyvät läpi pelissä tapahtuneita hetkiä. Muistoksi otetaan joukkuekuva ensimmäisestä harjoituspelistä. Pelaajat hymyilevät kameralle ja paljastavat värikkäät hammassuojat.

”Ihan sika siistiä! Ei tossa pelin tiimellyksessä ehtinyt edes jännittää”, Sofia kertoo innostunut ilme kasvoillaan ja vaihtaa päällensä ruutupaidan ja verkkarihousut. Perjantai-ilta jatkuu toimitsijan roolissa bunkkerissa alkavassa ottelussa.

Joogaa, karatea, potkunyrkkeilyä… Sofia on harrastanut lyhyitä jaksoja niin tanssia kuin koripalloakin. Ne ovat kuitenkin aina lopahtaneet syystä tai toisesta. Roller derby tuntuu kuitenkin vahvasti omalta jutulta.

”Mikään muu urheilulaji ei ole antanut näin paljon takaisin. Ei tää edes tunnu urheilulta!”

Teksti ja kuvat: Annika Uusikari

 

Tule kokeilemaan luistelua ilmaiseksi ja kuulemaan lisää lajista Open skate -tapahtumaamme 14.1. Bunkkeriin!

, ,

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *